Siirry pääsisältöön

Hermann Hesse: Matka aamun maahan

Rikkoisin valani, jos kiistäisin Hessen aseman suosikkikirjailijanani. Tämä on sikäli hieman oudoksuttavaa, että olen henkis-uskonnollisesti varsin eri taajuudelle virittäytynyt kuin Hesse. Siltikin Hessen teoksissa yksi minut vangitsevimmista seikoista on juurikin henkisen elämän kuvaaminen - Hessemäisellä itämaisahtevalla otteella tietenkin. Tämän suosikkiaseman johdosta pyrinkin vuosien tai vuosikymmenten mittaan jokaisesta Hessen teoksesta tänne kirjapäiväkirjaani jokaisesta teoksesta lausumaan sanasen. Entuudestaan olen lukenut Hesseltä lukemattomia teoksia, mutta blogiani varten aion käydä kaikki järjestelmällisesti läpi - olin ne lukenut eli en.

Tämä omalla mittapuullani ahmimani (lyhyt) teos imaisi minut mukaan juurikin aivan huikaisevalla henkisen tai metafyysillisen käsittelyllään. Harva kirjailija onnistuu luomaan mieleeni Hessen tavoin mielikuvia tahi kokemuksia (oikeammin kokemuksien tuntemuksia) ja tämänkin kirjan tapauksessa kyseiset mielikuvat ja kokemukset olivat varsin korkealentoisia. En nyt lähde juonta spoilaamaan tai erittelemään sen enempää, mutta jos Hesse ei entuudestaan ole sinulle tuttua, oman kokemukseni perusteella Hessen (varsinkin myöhemmän tuotannon) teosten merkitsevät tapahtumat tapahtuvat jollain merkillisellä todellisuuden ja epätodellisuuden (kutsutaan sitä vaikka mieleksi) rajamailla.

En myöskään lähde kirjaa analysoimaan - onhan yleissivistykseni kirjallisuuden kuten myös tämän Matka aamun maahan -teoksen käsittelemien asioiden näkökulmasta varsin riittämätön niin suureen urakkaan.

J̦͎͍̯a̛̟̻͖ ̝̖̪̪⚘͕̥̝͇̥͓ai̖̞̲͕͓kk̸͕͕̞̼̯̟a͏͙͎̟̗̲̖̫ ҉͇͉̦̱ͅm̰͚i̗͓̼̺̤͎nu̘̯̥̩̱̝͚͠l̡̤l̗̭͇̳͟a̘̜̗̗̖͇ ̮̖̙☆̤̘͙̥l̨i̬̥͚̻̲̠s̵̯͔̫i̟̞k͎͍̲̭͕͢i̺̤̤͞n̢̝̦̦͈ ̛͕͔k̙̮̞̱̪̬ä̷͙͕̻ỳ̮͉̭t̶̪̳̹̩̖ö̜͈͘s̥̮͖̭̖ͅs̵ä͏̪ ̙͙͕̞͍̻̟V̼̥̠͉̹̖ḛ̡̺̣l̖͈̞̱̳j̖̹e̝̦̜̭̪̞͈͡s̤̦͢k̝͙̖̫̟͙̭u̠͚̳̯̮☰̯̗̳͍̘̻́ͅn̸͎͇a̩̠͠n̪̞͠ ̧̻͇̯m̢̦i҉̻țt͖͈̭̼̤̘a̷̞̥͖̖̝̯v͈͢a̦͈̟̖̫̳ţ̞ ̩̼̹̣̟̻̣a͎r̨̬͍͕̞̩̖̪k̜͖̭͔̥is͖̫̫͔̗t͎̪̙͖̬̯͢ot͎̜͇͙̜,̶̜̘ ̭͔͔̙̲̟t͍ͅy̼͢ͅ☆̷̦̞n͏̹͈͈̗̭̩i͇̰ ҉͔⚪l̖̥̹̝ͅi̛̦̼s͕̼̭̗̺͢i̛̞͇̫̼͈͕ ̣̣̥͡v̰͚͉ạ̲͉r̢m͔͓̩̲̞̯̀ͅa̢̲̳͖͎͍s͔̩͈̹͔̦͞ͅt͖͖͍͟i̱̞̰̱̞ͅ ̹̦̬͇̟̻͢tu̪͢☆̵̭̤̠m͕͉ͅi̶̫̜̦̣͍̟̙t͓̰͈̣̗͕t̞͟u͇̟̜̬͠ ̴̮̳͚͎e̩̫̼̯͚̬͠p̩̤̺͕ä̶͙̝̭̲̻̼͚☆͚̖̙n̹̪͖̲̰ṋ̰̹̜̺is͈̯̖t̻̼͇͇͕̟͢☷͓̖̰̮̠m҉̺̮̫̖a̘̺a̫͇͜n̟͙̼̬͡.̵͇̬̥̪͉.̶.̶̦͍͙͇̖ͅ⚘

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

François Rabelais: Pantagruelin neljäs kirja, jossa kerrotaan kelpo Pantagruelin sankarillisista teoista ja puheista

Renessanssin elämäniloa ja vapauttavaa naurua: kuningas Pantagruel ja hänen ystävänsä Panurge kumppaneineen lähtevät unohtumattomalle löytöretkelle. "Mutta yskikää nyt kunnolla, jotta saisitte vankan terveyden, juokaa kolme tuopillista ja höristäkää korvianne, niin saatte kuulla ihmeellisiä tarinoita hyvästä ja kelpo Pantagruelista." Pantagruelin neljäs kirja ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa suomeksi Ville Keynäsin suomennoksena. Ollaksemme tarkkoja, tämä teos ilmestyi 2014 ensimmäistä kertaa ylipäätään suomennettuna - mitään Ville Keynäsiltä pois ottamatta - ja onhan käännöksen laatu niin kouriintuntuvan erinomainen, että tuhat miljoonaa saatanaa minut perisiköön, ellen tätä suosittelisi. Liekö sitten syynä runsas Erasmus Rotterdamilaisen käyttö lähteenä vaiko sitten jokin muu, mutta mielestäni tämä neljäs teos ei kokonaisuudessaan aivan yltänyt aiempien Rabelaisin teosten tasolle. Suurelta osin asialla on varmasti tekemistä sen kanssa, että matkajuonesta (etteikö jopa

Hermann Hesse: Siddhartha

Tämä "intialainen runoelma" kertoo brahmaanipapin pojasta, joka lähtee kotoa elääkseen oman kohtalonsa. Hän liittyy munkkijärjestöön, seuraa jaloa Buddhaa, mutta hylkää sitten opit ja opettajat ja vaeltaa yksin etsimään minuuttan. Hänen tiensä vie suureen kauppiastaloon ja kauniin kurtisaanin syliin, eikä hän kieltäydy yhdestäkään ilosta eikä tuskasta. Hän elää rahaa ja tavaraa himoitsevien laspi-ihmisten keskuudessa, hänestä tulee rikas ja hän joutuu aisti-ilojen ja pelinhimon valtaan. Viimeinen [sic] hän pakenee turruttavan nautinnon kaupungista ja löytää rauhan asetuttuaan erakoksi intialaisen joen varrelle. Kuten takakansitekstikin paljastaa, Hesselle sopivaan tapaan jälleen ollaan etsimässä itseään. Etsintä onkin mitä lyyrisimmin esitetty ja jälleen hessemäiseen tapaan hieman saa raapimaan päätään - mikä on totta ja mikä ei? Vaikka kertomus ja kerronta ovatkin kovin kauniita, en ole jostain syystä tätä kirjaa koskaan kovin omakseni kokenut. Jotenkaan en onnistu sukelt

J.R.R Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin

Bilbo Reppuli on hobitti, kääpiötäkin pienempi olento. Hän rakastaa mukavaa elämää ja hyvää ruokaa ja inhoaa kaikenmoisia seikkailuja. Bilbon rauha häiriintyy, kun hänen luokseen saapuvat taikuri Gandalf ja kolmetoista kääpiötä. He ovat lähdössä etsimään aarretta, joka on muinoin kuulunut kääpiöille ja jota nyt vartioi hirmuinen lohikäärme. Ennen kuin Bilbo aavistaakaan, hän on mukana matkalla vaarallisille vuorille, kohti huikeita seikkailuja. Hobitti eli Sinne ja takaisin on itsenäinen alkuosa Taru Sormusten Herrasta -teossarjalle, rikas ja runsas seikkailutarina, joka kuuluu satukirjallisuuden klassikoihin. Kuvitus on Tolkienin omaa käsialaa. .atseskoet- nisiakat aj ennis ile ittiboH inanirut neekläj ninoilliramliS itsesiorepakat nisrav äpässäT Nyt kun on menty sinne, tullaanpa takaisin. Koska kirjasta, kuten Tolkienin tuotannosta ylipäätään on paljon peistä taitettu ja kynänkärkeä kyhnytetty vasten paperia jos toistakin, pysyn itse tiiviisti kasassa ja heitän huolettomas