Ranskalaisen Choderlos de Laclos'n klassillinen, yli kaksisataa vuotta sitten ilmestynyt kirjeromaani on älykäs ja siekailematon tapainkuvaus 1700-luvun loppupuolen ranskalaisesta yhteiskunnasta. Huomattavalla psykologisella terävyydellä de Laclos kuvaa yhden kokonaisen seurapiirin mutkikkaita ja moraalittomia rakkaussuhteita.
Varaveivi Kerppu de Rabelainen ***lle (kirjelappunen)
Toisin kuin takakansiteksti teille väittää, hyvät ystäväni, de Laclos'n yli kaksisataa vuotta sitten ilmestynyt älykäs ja siekailematon kirjeromaanin muodossa esitetty tapainkuvaus 1700-loppupuolen ranskalaisesta yhteiskunnasta ei keskity yhden kokonaisen seurapiirin mutkikkaisiin ja moraalittomiin rakkaussuhteisiin. Sen sijaan teen teille tiedettäväksi, että se keskittyy lähinnä kahden henkilön monimutkaiseen kiristyssuhteeseen, mutta vie mukanaan sivuraitelle ja raiteilta alas (mikäli sallitte näin ajankuvaan sopimattoman ilmauksen, vaikka enhän toki epäile teidän suvaitsevaisuuttanne) myös monen muun elämät.
Eräs kaunis ystävättäreni (hienotunteisuussyistä en tohdi hänen nimeään tässä mainita) esitteli teoksen minulle hauskana irstailuna (tämä kertonee enemmän hänen kyseenalaisesta moraalistaan kuin omastani - vaikka myönnettävä se on: en välttämättä totuudenmukaisemmalla kuvauksella olisi teokseen tarttunut). Olisihan nimestä pitänyt kuitenkin havahtua.
Vaikka Vaarallisia suhteita aluksi vaikuttikin varsin viattomalta hassuttelulta (joskin lähes kaikki teoksessa esitellyt hahmot, anteeksi suorasukaisuuteni, tuntuivat mielestäni kovin vastenmielisiltä - tähän toki vaikutti teoksen kirjeromaanius, jonka takia hahmojen todelliset ambitiot olivat eksplisiittisesti - ainakin siinä määrin, kuin kirjeiden korukielisyys salli - esillä), viimeistään noin puolessa välissä teosta lukeminen kävi melko raskaaksi - tuhottiinhan teoksessa tarkoituksella ihmisten elämiä ja kuvauksen raadollisuus ja toisaalta taas uskottavuus teki siitä melko raastavaa luettavaa toisinaan. Raiskauksia, petoksia, manipulointia ja valehtelua - keskiverron saippuaoopperan ainekset, mutta lopputuloksena yllättävän vaikuttava, ja jos sallitte, raastava lukukokemus.
Opettavaisen sadun tapaan (teoshan ei ole fiktiota vaan ainoeastaan tekijän kokoama kooste eräästä kirjeidenvaihdosta - olkoonkin se opetukseksi kaikille moraalissaan mustille, vaikka on hyvä huomata, ettei todellisuudessa kenties kukaan voisi toimia niin Jumalattomalla tavalla kuin teoksessa toimitaan) lopussa toki paha sai palkkansa, hyvä sai pahan palkkansa ja pahan palkkansa sai myös pahuudelta sokeat tai siltä silmänsä sulkeneet. Sanalla sanoen kirjan loppuratkaisu - vaikka se toki teoksen sävyyn sopikin - oli varsin onneton.
Näkemiin kauniit lukijani, minun on jätettävä teidät tältä erää - onhan kello jo melko paljon. Tämän kirjoitelman kyhääminen veikin minulta odotettua kauemman aikaa. Postaan sen siis oitis, jotta se ennättää pikimmiten silmienne suosioon. Hävitättehän tekstin luettuanne sen - emmehän halua sen joutuvan vääriin käsiin!
Minulla on kunnia olla jne.
27. huhtikuuta 20**.
Kommentit
Lähetä kommentti