Siirry pääsisältöön

François Rabelais: Suuren Gargantuan hirmuinen elämä

Kun Rabelais'tä nyt vihdoinkin julkaistaan suomeksi, kirjallisuutemme saa arvokkaan ja kaivatun lisän maailmankirjallisuuden kantateoksista, sillä Rabelais on "Ranskan kirjallisuuden kantavimpia nimiä - kokonaisen, uuden ajanjakson aloittaja", kuten Anna-Maria Tallgren sanoo 'Ranskan kirjallisuuden kultaisessa kirjassa'. Nykyaikana (blog. huom 1945) saattaa pitää Rabelais'tä raakana, jotkut ehkä rivonaki, mutta hän oli vain aikansa lapsi. Hänen kirjallisuushistoriallinen arvonsa on kiistämätön. - Anna-Maria Tallgren jatkaa mm.:

 "Rabelais oli renessanssinero ja samalla renessanssihengen kaikkein tyypillisimpiä inkarnaatioita. Juuri se vitaliteetti ja huumori, joka Rabelais'ssä on olennainen piirre, on tarttunut hänen ihmisiinsä. He ovat renessanssiajan kasvatteja, kuten heidän luojansakin, sen ajan, jolloin elämää ja sen kaikkia muotoja, kauniita ja rumia, on rakestettu intohimoisemmin kuin milloinkaan.

 Miltei yllättyneenä seuraa ainakin ensikertalainen nykyajan lukija hänen huomaa menoaan: kirjoissa on mielijohteita, havaintoja, älyn salamoita, ajankohtaisia vihjailuja, hävyttömiä kaksimielisyyksiä, paradokseja ja tietysti ensiksi ja viimeiseksi - ihmisiä."

"Te onnettomat onnen vuotajat! Mun kuulijani olkaa luottavat!"

Hyvät juomaveikot, kuten Tyro kantoi kohdussaan Peliaata ja Neleusia, olen minä kantanut mielessäni (suu valitettavan kuivana) ajatuksiani tästä Rapelaisen toisesta teoksesta, jonka vastikään luin.

Toisin kuin Rabelais antaa otsikointinsa perusteella olettaa, Suuren Gargantuan hirmuinen elämä ei suinkaan pidä sisällään koko suuren Gargantuan hirmuista elämää; pikemminkin ajanjakson syntymästä varsin varhaiseen aikuisuuteen - suurin osa kirjasta tosin käsittelee erästä varsin valitettavaa kakuista ja rypäleistä eskaloitunutta konfliktia, jonka yhtenä toimijana Gargantua toki on.

Aivan yhtä ronski tämä teos ei ole kuin edeltäjänsä - sen sijaan teksti on kenties hieman sirompaa ja intellektuellimpaa - etenkin teoksen edetessä. Itse kun en renessanssinero ole, ja klassisen antiikin kulttuurin tuntemuksenikin on niin ja näin, eniten mieleeni olikin Gargantuan lapsuutta ja nuorutta käsittelevät mainiot hupailuluvut. Lisäksi kirjan kritiikki väriteoriakirjoja kohtaan on aivan hupaisaa.

Kyllä minä silti koko kirjaa lukiessani iloitsin - muutenhan kaltaisestani typeryksestä olisi šankkeri tehnyt ontuvan!

KIRJA ON TÄYTTÄ PANTAGRUELISMIA, kuten Rabelais omin sanoinkin sen laittoi.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Leo Tolstoi: Ylösnousemus

Ylösnousemus on viimeisin Tolstoin suurista romaaneista. Ilmestyessään ensimmäisen kerran vuonna 1899 teos herätti suurta ihastusta. Anna Kareninan ilmestymisestä oli kulunut neljännesvuosisata, ja luultiin, että Tolstoi ei enää kykenisi luomaan suurta taideteosta. Ylösnousemus oli kuitenkin romaani, joka voitiin nostaa Sodan ja rauhan sekä Anna Kareninan rinnalle. Syvää katumusta tuntevan Nehljudovin ja Katjusan tarina on kirjailijan elämänfilosofian summa ja samalla ankaraa kritiikkiä aikansa yhteiskuntaa kohtaan. Maailmankirjallisuuden historiasta tuskin löytyy toista kirjailijaa, joka olisi niin avoimesti paljastanut koko sielunsa ja kaikki elämänsä yksityiskohdat. Ylösnousemus on klassikko, joka ansaitsee tulla luetuksi yhä uudelleen. Kuin huomaamatta olen täten lukenut Tolstoin merkittävimpinä pidetyn teoskolmikon. Eikä tämä operaatio (hah) vienyt aikaa kuin kuutisen vuotta. Jo ensimmäisenä lukemani Sota ja rauha teki minuun suuren vaikutuksen ja taatusti vaikutti ihmiskäsity...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Choderlos de Laclos: Vaarallisia suhteita

Ranskalaisen Choderlos de Laclos'n klassillinen, yli kaksisataa vuotta sitten ilmestynyt kirjeromaani on älykäs ja siekailematon tapainkuvaus 1700-luvun loppupuolen ranskalaisesta yhteiskunnasta. Huomattavalla psykologisella terävyydellä de Laclos kuvaa yhden kokonaisen seurapiirin mutkikkaita ja moraalittomia rakkaussuhteita. Varaveivi Kerppu de Rabelainen ***lle (kirjelappunen) Toisin kuin  takakansiteksti teille väittää, hyvät ystäväni, de Laclos'n yli kaksisataa vuotta sitten ilmestynyt älykäs ja siekailematon kirjeromaanin muodossa esitetty tapainkuvaus 1700-loppupuolen ranskalaisesta yhteiskunnasta ei keskity yhden kokonaisen seurapiirin mutkikkaisiin ja moraalittomiin rakkaussuhteisiin. Sen sijaan teen teille tiedettäväksi, että se keskittyy lähinnä kahden henkilön monimutkaiseen kiristyssuhteeseen, mutta vie mukanaan sivuraitelle ja raiteilta alas (mikäli sallitte näin ajankuvaan sopimattoman ilmauksen, vaikka enhän toki epäile teidän suvaitsevaisuuttanne) myös mo...
Lähetä kommentti
Lue lisää

François Rabelais: Pantagruelin neljäs kirja, jossa kerrotaan kelpo Pantagruelin sankarillisista teoista ja puheista

Renessanssin elämäniloa ja vapauttavaa naurua: kuningas Pantagruel ja hänen ystävänsä Panurge kumppaneineen lähtevät unohtumattomalle löytöretkelle. "Mutta yskikää nyt kunnolla, jotta saisitte vankan terveyden, juokaa kolme tuopillista ja höristäkää korvianne, niin saatte kuulla ihmeellisiä tarinoita hyvästä ja kelpo Pantagruelista." Pantagruelin neljäs kirja ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa suomeksi Ville Keynäsin suomennoksena. Ollaksemme tarkkoja, tämä teos ilmestyi 2014 ensimmäistä kertaa ylipäätään suomennettuna - mitään Ville Keynäsiltä pois ottamatta - ja onhan käännöksen laatu niin kouriintuntuvan erinomainen, että tuhat miljoonaa saatanaa minut perisiköön, ellen tätä suosittelisi. Liekö sitten syynä runsas Erasmus Rotterdamilaisen käyttö lähteenä vaiko sitten jokin muu, mutta mielestäni tämä neljäs teos ei kokonaisuudessaan aivan yltänyt aiempien Rabelaisin teosten tasolle. Suurelta osin asialla on varmasti tekemistä sen kanssa, että matkajuonesta (etteikö jopa ...
Lähetä kommentti
Lue lisää