Siirry pääsisältöön

Hermann Hesse: Matka aamun maahan

Rikkoisin valani, jos kiistäisin Hessen aseman suosikkikirjailijanani. Tämä on sikäli hieman oudoksuttavaa, että olen henkis-uskonnollisesti varsin eri taajuudelle virittäytynyt kuin Hesse. Siltikin Hessen teoksissa yksi minut vangitsevimmista seikoista on juurikin henkisen elämän kuvaaminen - Hessemäisellä itämaisahtevalla otteella tietenkin. Tämän suosikkiaseman johdosta pyrinkin vuosien tai vuosikymmenten mittaan jokaisesta Hessen teoksesta tänne kirjapäiväkirjaani jokaisesta teoksesta lausumaan sanasen. Entuudestaan olen lukenut Hesseltä lukemattomia teoksia, mutta blogiani varten aion käydä kaikki järjestelmällisesti läpi - olin ne lukenut eli en.

Tämä omalla mittapuullani ahmimani (lyhyt) teos imaisi minut mukaan juurikin aivan huikaisevalla henkisen tai metafyysillisen käsittelyllään. Harva kirjailija onnistuu luomaan mieleeni Hessen tavoin mielikuvia tahi kokemuksia (oikeammin kokemuksien tuntemuksia) ja tämänkin kirjan tapauksessa kyseiset mielikuvat ja kokemukset olivat varsin korkealentoisia. En nyt lähde juonta spoilaamaan tai erittelemään sen enempää, mutta jos Hesse ei entuudestaan ole sinulle tuttua, oman kokemukseni perusteella Hessen (varsinkin myöhemmän tuotannon) teosten merkitsevät tapahtumat tapahtuvat jollain merkillisellä todellisuuden ja epätodellisuuden (kutsutaan sitä vaikka mieleksi) rajamailla.

En myöskään lähde kirjaa analysoimaan - onhan yleissivistykseni kirjallisuuden kuten myös tämän Matka aamun maahan -teoksen käsittelemien asioiden näkökulmasta varsin riittämätön niin suureen urakkaan.

J̦͎͍̯a̛̟̻͖ ̝̖̪̪⚘͕̥̝͇̥͓ai̖̞̲͕͓kk̸͕͕̞̼̯̟a͏͙͎̟̗̲̖̫ ҉͇͉̦̱ͅm̰͚i̗͓̼̺̤͎nu̘̯̥̩̱̝͚͠l̡̤l̗̭͇̳͟a̘̜̗̗̖͇ ̮̖̙☆̤̘͙̥l̨i̬̥͚̻̲̠s̵̯͔̫i̟̞k͎͍̲̭͕͢i̺̤̤͞n̢̝̦̦͈ ̛͕͔k̙̮̞̱̪̬ä̷͙͕̻ỳ̮͉̭t̶̪̳̹̩̖ö̜͈͘s̥̮͖̭̖ͅs̵ä͏̪ ̙͙͕̞͍̻̟V̼̥̠͉̹̖ḛ̡̺̣l̖͈̞̱̳j̖̹e̝̦̜̭̪̞͈͡s̤̦͢k̝͙̖̫̟͙̭u̠͚̳̯̮☰̯̗̳͍̘̻́ͅn̸͎͇a̩̠͠n̪̞͠ ̧̻͇̯m̢̦i҉̻țt͖͈̭̼̤̘a̷̞̥͖̖̝̯v͈͢a̦͈̟̖̫̳ţ̞ ̩̼̹̣̟̻̣a͎r̨̬͍͕̞̩̖̪k̜͖̭͔̥is͖̫̫͔̗t͎̪̙͖̬̯͢ot͎̜͇͙̜,̶̜̘ ̭͔͔̙̲̟t͍ͅy̼͢ͅ☆̷̦̞n͏̹͈͈̗̭̩i͇̰ ҉͔⚪l̖̥̹̝ͅi̛̦̼s͕̼̭̗̺͢i̛̞͇̫̼͈͕ ̣̣̥͡v̰͚͉ạ̲͉r̢m͔͓̩̲̞̯̀ͅa̢̲̳͖͎͍s͔̩͈̹͔̦͞ͅt͖͖͍͟i̱̞̰̱̞ͅ ̹̦̬͇̟̻͢tu̪͢☆̵̭̤̠m͕͉ͅi̶̫̜̦̣͍̟̙t͓̰͈̣̗͕t̞͟u͇̟̜̬͠ ̴̮̳͚͎e̩̫̼̯͚̬͠p̩̤̺͕ä̶͙̝̭̲̻̼͚☆͚̖̙n̹̪͖̲̰ṋ̰̹̜̺is͈̯̖t̻̼͇͇͕̟͢☷͓̖̰̮̠m҉̺̮̫̖a̘̺a̫͇͜n̟͙̼̬͡.̵͇̬̥̪͉.̶.̶̦͍͙͇̖ͅ⚘

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Choderlos de Laclos: Vaarallisia suhteita

Ranskalaisen Choderlos de Laclos'n klassillinen, yli kaksisataa vuotta sitten ilmestynyt kirjeromaani on älykäs ja siekailematon tapainkuvaus 1700-luvun loppupuolen ranskalaisesta yhteiskunnasta. Huomattavalla psykologisella terävyydellä de Laclos kuvaa yhden kokonaisen seurapiirin mutkikkaita ja moraalittomia rakkaussuhteita. Varaveivi Kerppu de Rabelainen ***lle (kirjelappunen) Toisin kuin  takakansiteksti teille väittää, hyvät ystäväni, de Laclos'n yli kaksisataa vuotta sitten ilmestynyt älykäs ja siekailematon kirjeromaanin muodossa esitetty tapainkuvaus 1700-loppupuolen ranskalaisesta yhteiskunnasta ei keskity yhden kokonaisen seurapiirin mutkikkaisiin ja moraalittomiin rakkaussuhteisiin. Sen sijaan teen teille tiedettäväksi, että se keskittyy lähinnä kahden henkilön monimutkaiseen kiristyssuhteeseen, mutta vie mukanaan sivuraitelle ja raiteilta alas (mikäli sallitte näin ajankuvaan sopimattoman ilmauksen, vaikka enhän toki epäile teidän suvaitsevaisuuttanne) myös mo...

Hermann Hesse: Siddhartha

Tämä "intialainen runoelma" kertoo brahmaanipapin pojasta, joka lähtee kotoa elääkseen oman kohtalonsa. Hän liittyy munkkijärjestöön, seuraa jaloa Buddhaa, mutta hylkää sitten opit ja opettajat ja vaeltaa yksin etsimään minuuttan. Hänen tiensä vie suureen kauppiastaloon ja kauniin kurtisaanin syliin, eikä hän kieltäydy yhdestäkään ilosta eikä tuskasta. Hän elää rahaa ja tavaraa himoitsevien laspi-ihmisten keskuudessa, hänestä tulee rikas ja hän joutuu aisti-ilojen ja pelinhimon valtaan. Viimeinen [sic] hän pakenee turruttavan nautinnon kaupungista ja löytää rauhan asetuttuaan erakoksi intialaisen joen varrelle. Kuten takakansitekstikin paljastaa, Hesselle sopivaan tapaan jälleen ollaan etsimässä itseään. Etsintä onkin mitä lyyrisimmin esitetty ja jälleen hessemäiseen tapaan hieman saa raapimaan päätään - mikä on totta ja mikä ei? Vaikka kertomus ja kerronta ovatkin kovin kauniita, en ole jostain syystä tätä kirjaa koskaan kovin omakseni kokenut. Jotenkaan en onnistu sukelt...

Lawrence Sterne: Tristram Shandy - elämä ja mielipiteet

1700-luvun modernein romaaniklassikko! Laurence Sterne (1713-68) on Englannin kirjallisuushistorian omaperäisimpiä kirjailijoita, tyylilajista toiseen siirtyilevä satiirikko, joka on kahden- ja puolensadan vuoden ajan hykerryttänyt lukijoitaan. Sternen pääteos on vuosina 1759-67 ilmestynyt Tristram Shandy, yksi romaanitaiteen suurimmista teoksista. Romaanin tapahtumat etenevät katkelmallisesti ja ajassa poukkoillen: Sternen mestariteosta ei ole turhaan kutsuttu silmänkantamattomaksi poikkeamien järjestelmäksi ja sellaisena verrattu James Joycen Odysseukseen. Jos Tristram Shandy Schopenhauerin kaltaiselle nerollekin maittoi ja inspiroi jopa Karl Marxin fiktiotuotantoa, oli se kaiketi minulle huvitusta tuova. Ja toiko se? Arvon rouva, maltahan hieman. Pitkäksi prosessiksi — mikäli näin groteskia ilmausta lukemisesta suodaan käytettävän — nuoren herra Shandyn mielipiteisiin — joskin suureen osaan pääsivät myös niin hänen isänsä aatteet kuin myös setänsä, joka niin valitettavalla...