François Rabelais: Pantagruel, Dipsodien kuningas: Totuudenmukaisesti kerrottuna, ynnä hänen hirmuiset sankarityönsä ja urotekonsa kirjoittanut herra Alcofribas-vainaa, Kvintessenssin tislaaja

Pantagruel, Dipsodien kuningas on hilpeän hyväntuulinen veijariromaani Pantagruel-jättiläisestä ja hänen kumppaneistaan. Se on samalla pistävä satiiri ajan teologiaa, filosofiaa ja instituutioita vastaan. Pantagruel on ahneuden ja tekopyhyyden kritiikki, inhimillisyyden ja kohtuullisuuden puolustus. Lajihistoriassaan se on vastalause kaikelle kaavoittumiselle.

Pantagruel on François Rabelais'n pääteoksista toinen ja tähän mennessä suomentamaton. Rabelais'n kieli on täynnä vapaaseen assosisaatioon perustuvaa akrobatiaa ja sanallista ilotulitusta, sanaleikkejä, mielikuvitussanoja, kaksi- ja kolmimielisyyksiä ja väännöksiä antiikin, kirkkoisien ja Raamatun sitaateista.

Tämä joululahjakseni saama mestariteos on eittämättä hupaisinta hupsuttelua, mitä olen kuunaan lukenut - olin aivan myyty jo kirjailijan esipuheen aikana! Totisesti, väänsin silkasta lukemisen riemusta kuset ja paskat housuuni ainakin kahdesti sekä päästin yhden ison pierun perästäpäin. Siirryin myös teoksen luettuani käyttämään modernien mies-lingeriöideni sijaan kalukukkaroita, ah ihanaa.

Kuin kuu kiurusta kesään kuhnaillen, västäräkkinä vähäsen väheksyä en voi kerrassaan riemukasta tarinoiden kirjoa; on kurjaa keppostelua, on helvetissä käymistä, on visaisten ongelmien ratkomista, on merkkikielellä väittelyä, on syntymää, on kuolemaa, on teeskentelyn ja tekopyhyyden voimakassanaista kritiikkiä. "Onko?" sinä kysyt. "No on." minä vastaan.

Suosikikseni François Rabelaisin Pantagruel, Dipsodien kuningas: Totuudenmukaisesti kerrottuna, ynnä hänen hirmuiset sankarityönsä ja urotekonsa kirjoittanut herra Alcofribas-vainaa, Kvintessenssin tislaaja -kirjasta nousi väistämättä kerrassaan kinkkinen oikeusjuttu (jotain jutun monimutkaisuudesta kertonee oikeusoppineiden silkasta ymmärtämättömyyden harmista vetelien housuun päästäminen) oivallisine ratkaisuineen. Suuri osa Rabelaisin intertekstuaalisista viittauksista kuitenkin viuhui harmikseni ohi vajavaisen ymmärrykseni - enhän ole Rabelaisin lailla sivistyksen pesusieni (viittaan nyt imukykyyn, en siivousvälinemäisyyteen - onhan teksti jokseenkin makoisan ruokotonta).

Paljon Rabelaisin vaikutuksesta nykyaikaiseen taiteeseen taasen kertoo vaikkapa seuraava lainaus: Mul on jano, sul on jano, kaikki sanoo aah! Näin miltei viitisen vuosisataa hyvän herra Rabelaisin kuoleman jälkeenkin suuri suomalaisen nykypoetiikan taitoniekka monsieur herra Nygård Pantagruelista ja tämän aikaansaamasta suunnattomasta janosta inspiroituneena osuvasti aatteensa muotoilee. Ja itsekin olisin toki jo viinipulloon tarttunut ja siihen hukkunut, jos viinamäen miehiin lukeutuisin. Murheekseni en, sillä kihtiini käytettävä elohopeahoito saa kurkkuni tursuamaan vauhkon villisian lailla vaahtoa, mikäli ajattelen alkoholia edes itseltäni salaa.

***

Jälkisananen; jos haluat lukea hivenen järkevämpää jäkätystä aiheesta (surkea sepustukseni saa jopa Pantagruel, Dipsodien kuningas: Totuudenmukaisesti kerrottuna, ynnä hänen hirmuiset sankarityönsä ja urotekonsa kirjoittanut herra Alcofribas-vainaa, Kvintessenssin tislaaja -teoksen avulla kuppataudista parantuneen sairastumaan spitaaliin ja sama päinvastoin), tee se toki täällä: huu, maaginen internetportaali toiseen blogittuvuuteen.