Siirry pääsisältöön

Johann Wolfgang von Goethe: Jälkisointuja

Jälkisointuja-antologia avaa näkymän Johann Wolfgang von Goethen (1749-1832) elämään ja lyyriseen tuotantoon raikkaalla otteella. Runoruhtinas astuu jalustaltaan ja lukija voi kohdata hänet inhimillisenä ihmisenä.

Runojen minä uhmaa nuoruuden raivolla auktoriteetteja ja jumalia, hän palaa romanttisesta rakkaudesta ja pakahtuu lihan himosta. Vähitellen runojen elämännäky seestyy ja aiheiksi nousevat elämän olemuksen ja työn merkityksen pohdinta sekä luntokokemukset, joista kasvaa olevaisen vertauskuvia. Runojen minä - kuten Goethekin - ihastelee naiskauneutta ja janoaa rakkautta vielä vanhanakin.

Iäkäs runoilija alkaa kuitenkin jo yhä useammin tähytä taakse jäänyttä elämää hartain ja kiitollisin mielin. "Niin kaunista olihan kaikki", toteaa Lynkeos-runon minä

Suurehko (muttei kuitenkaan suuremmoinen) kiinnostus, noh sanotaanpa suoraan, että jonkinlainen kiinnostus, kyllä. Hmm...

Krhm. Niin aivan, sellainen kohosi mielessäni Goethea kohtaan viimeistään elämäni kolminkertaisesti (olen näet kyseisen teoksen lukenut kolmesti) vaikuttavimman lukukokemuksen yhteydessä - Hermann Hessen Arosudessahan kirjan keskushenkilö Harry Haller pitää Goethea suuressa arvossa.

Tosiaan, luin siis tämän runokokoelman edellä mainitun seikankin innoittamana. En pidä itseäni juuri minkäänlaisena runouden ymmärtäjänä ja koenkin, että vielä proosaakin brutaalimmin lyriikan helmet menevät sialle (eli minulle). Kokoelmassa maistuvinta olikin mainiot Goethen elämää taustoittaneet esipuhepätkylit ennen sen ja sen elämänvaiheen tuotantoa.

Sanotaanhan sitä, että sokeakin kana jyväsen löytää (ei tietenkään vahingossa, onhan kotkottajan nokittava maata summamutikassa, ellei jyvä satu ilmassa lentämään sokean kanan avonaisesta nokasta sisään, mikä taas saattaa varsin epäonnisesti johtaa englantilaisen aamiaisen keskeisen elementin tuottajan tukehtumiseen, mikä taas saattaa sananparren varsin kyseenalaiseen valoon), samoin sokea runosika (eli minä) löysin jokusen lyyrisen helmen ja yllätyksekseni nekin runot, joita en ymmärtänyt niin alkuunkaan (edes alleviivaavien esipuheiden avustuksella) soljuivat niin mielelläni kuin mielessänikin lukiessani mielen kieleltäni varsin mukavasti helmeillen, lailla aamunkoissa helmeilevän kasteen karpalon. Anteeksi tuosta ja tästä: luin myös osan runoista alkukielellä (saksaksi, huonosti ääntäen) ääneen, ja viihdyynnyin hienosta rytmistä (sekä kehnosta ääntämyksestäni).

En toki usko, että Goethestä kunnolla nauttiakseen tulisi olla Goethen kaltainen nero (vaikka se varmasti edesauttaa asiaa), mutta omaani parempaa runosilmää se eittämättä vaatii. Tai jos rehellisiä ollaan, sekin kai riittänee, että kuvittelee runosilmänsä olevan poikkeuksellisen terävä. Tekohienona höpsähtelynä en tietenkään runoutta pidä, älähän suotta suivaannu siellä näyttöpäätteesi takana.

Maailmaani kokoelma ei toki mullistanut, mutta se nyt jo olisi ollut liikaa vaadittu. Kokoelman kanssa kuitenkin koin kivoja, karvaita & kauniita kotvia ja jälisanojen myötä törmäsin tämänhetkiseen suosikkirunooni Goethelta sekä siitä Schubertin säveltämään liediin (Dietrich Fischer-Dieskaun tähdittämä video alla).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

François Rabelais: Pantagruelin neljäs kirja, jossa kerrotaan kelpo Pantagruelin sankarillisista teoista ja puheista

Renessanssin elämäniloa ja vapauttavaa naurua: kuningas Pantagruel ja hänen ystävänsä Panurge kumppaneineen lähtevät unohtumattomalle löytöretkelle. "Mutta yskikää nyt kunnolla, jotta saisitte vankan terveyden, juokaa kolme tuopillista ja höristäkää korvianne, niin saatte kuulla ihmeellisiä tarinoita hyvästä ja kelpo Pantagruelista." Pantagruelin neljäs kirja ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa suomeksi Ville Keynäsin suomennoksena. Ollaksemme tarkkoja, tämä teos ilmestyi 2014 ensimmäistä kertaa ylipäätään suomennettuna - mitään Ville Keynäsiltä pois ottamatta - ja onhan käännöksen laatu niin kouriintuntuvan erinomainen, että tuhat miljoonaa saatanaa minut perisiköön, ellen tätä suosittelisi. Liekö sitten syynä runsas Erasmus Rotterdamilaisen käyttö lähteenä vaiko sitten jokin muu, mutta mielestäni tämä neljäs teos ei kokonaisuudessaan aivan yltänyt aiempien Rabelaisin teosten tasolle. Suurelta osin asialla on varmasti tekemistä sen kanssa, että matkajuonesta (etteikö jopa

Hermann Hesse: Siddhartha

Tämä "intialainen runoelma" kertoo brahmaanipapin pojasta, joka lähtee kotoa elääkseen oman kohtalonsa. Hän liittyy munkkijärjestöön, seuraa jaloa Buddhaa, mutta hylkää sitten opit ja opettajat ja vaeltaa yksin etsimään minuuttan. Hänen tiensä vie suureen kauppiastaloon ja kauniin kurtisaanin syliin, eikä hän kieltäydy yhdestäkään ilosta eikä tuskasta. Hän elää rahaa ja tavaraa himoitsevien laspi-ihmisten keskuudessa, hänestä tulee rikas ja hän joutuu aisti-ilojen ja pelinhimon valtaan. Viimeinen [sic] hän pakenee turruttavan nautinnon kaupungista ja löytää rauhan asetuttuaan erakoksi intialaisen joen varrelle. Kuten takakansitekstikin paljastaa, Hesselle sopivaan tapaan jälleen ollaan etsimässä itseään. Etsintä onkin mitä lyyrisimmin esitetty ja jälleen hessemäiseen tapaan hieman saa raapimaan päätään - mikä on totta ja mikä ei? Vaikka kertomus ja kerronta ovatkin kovin kauniita, en ole jostain syystä tätä kirjaa koskaan kovin omakseni kokenut. Jotenkaan en onnistu sukelt

J.R.R Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin

Bilbo Reppuli on hobitti, kääpiötäkin pienempi olento. Hän rakastaa mukavaa elämää ja hyvää ruokaa ja inhoaa kaikenmoisia seikkailuja. Bilbon rauha häiriintyy, kun hänen luokseen saapuvat taikuri Gandalf ja kolmetoista kääpiötä. He ovat lähdössä etsimään aarretta, joka on muinoin kuulunut kääpiöille ja jota nyt vartioi hirmuinen lohikäärme. Ennen kuin Bilbo aavistaakaan, hän on mukana matkalla vaarallisille vuorille, kohti huikeita seikkailuja. Hobitti eli Sinne ja takaisin on itsenäinen alkuosa Taru Sormusten Herrasta -teossarjalle, rikas ja runsas seikkailutarina, joka kuuluu satukirjallisuuden klassikoihin. Kuvitus on Tolkienin omaa käsialaa. .atseskoet- nisiakat aj ennis ile ittiboH inanirut neekläj ninoilliramliS itsesiorepakat nisrav äpässäT Nyt kun on menty sinne, tullaanpa takaisin. Koska kirjasta, kuten Tolkienin tuotannosta ylipäätään on paljon peistä taitettu ja kynänkärkeä kyhnytetty vasten paperia jos toistakin, pysyn itse tiiviisti kasassa ja heitän huolettomas